Eetu on käynyt pari kertaa nyt parvekkeella haistelemassa ihanaa kevätilmaa ja sen jälkeen aamuisin käydään keskustelua: "Eetu, Ei mennä nyt parvekkeelle (kissa jatkaa oven raapimista), siis Ei mennä (raapiminen jatkuu naukumisella tehostettuna, EI EI ... tules tänne nyt sieltä ovelta." Sitten kannan kattia ja yritän keksiä muuta tekemistä sille.

Tänään oli vuorossa kuiva-spagetti-leikki. Siis kivoja rapisevia leluja, jotka voi syödä lopuksi. Tätä leikkiä leikitään kun on aivan mahdottoman tylsää ja mun pitäis tehdä joku tärkeä homma loppuun.

Tässä aamuisia leikkikuvia.

Kille-kolli on siis edelleen hoidossa, eikä ole mitään tavallisesta poikkeavaa tapahtunut. Omat kissat alkavat rentoutua ja nukkuivat yöllä kanssani eivätkä pitäneet vahtia niin ku edellisenä yönä. Pitihän alkuun tarkkailla vähän, että mikä katti tänne nyt oikein tuli.

Illalla haisteltiin neniä ja takapuoliakin tutustuakseen paremmin, eikä kukaan edes sähissyt. Ja yöllä kun pari kertaa heräsin (sitä se tekee kun juo kahvia liian paljon ja liian myöhään), huomasin että Killekin oli rennompi ja makoili jo tupakeittiön lattialla eikä enää saunan lauteilla.

Ruokakin kelpasi illalla kaikille. Kille tuli ekana kupille ja söi pariinkin kertaan. Tais olla vähän paastonnu alkuun, kun vierasti paikkaa eikä malttanut syödä.

Eilen illalla kylään tulikin sellainen vieras, ettei ei olekaan aiemmin meillä käynyt. Tytär nimittäin tuli yhden kissansa kanssa. Tarkoitus on, että tytär jättää (jos kaikki menee hyvin meidän kollien kanssa) Kille-kollinsa meille hoitoon reiluksi viikoksi. Tytär jäi varmuuden vuoksi yökylään itsekin, jos vaikka tappelua pukkaisi. Mutta eipä ollut yhtään mitään. Ennemminkin omat kissani olivat paniikissa ja painattelivat saunaan litteinä kuin lettu. Kille sen sijaan tutki paikkoja häntä pystyssä ja puski hajujaan joka paikkaan aivan innoissaan.

Tässä Kille poseeraa kotonaan, kun viime vuoden puolella kävin tyttären kissoja hoitamassa.

EDIT klo 13:43:

Kille lepäilee rauhallisesti saunan lauteilla, vaikka tytär lähti jo aikoja sitten meiltä. Kille ei ikävöi eikä vierasta.

Viikonloppu taas vetelee viimesiään ja huomenna on paluu arkeen ja töihin. Plääh.

Lapsia, vävyä ja tyttären tyttöä nähtiin sekä vanhuksia käytiin moikkaamassa. Isäni luota löysin aikanaan äidilleni tekemän pitsinenäliinan (ostin kankaan ja langat, ompelin ja virkkasin pitsin reunaan itse) ja sain sen nyt itselleni. Tein näitä yhtenä jouluna suvun naisille kaikille yhden.

Tyttären luona käytiin tänään syömässä, nam! Menu oli lohipastagratiinia ja salaattia sekä kahvit ja tiramisua jälkiruuaksi. Kyllä meitä hemmoteltiin.

Tyttären tytöllä oli kova vauhti päällä. Konttaus on ihan siinä ja siinä, että onnistuu ja samoin itse-istuminen. Muksahteluja sattuu vielä, mutta niistä sitä oppii.

Ja kissakin antoi silittää ekan kerran. Löytöeläinten luottamus on joskus hakusessa ja pitkään. Kissa on ollut tyttärellä on usean vuoden.

Vai että patteri aiheena kissakuvahaasteessa? Noh ... etsimään siis kuvaa. Tällä kertaa ei ihan lämpöpatteria löytynyt, mutta tässä kuvassa Pörrö käyttää Remua ja Remu Pörröä patterina. Taisi olla kaveruksilla muuten vilu.

Tänään maaliskuun 6. päivänä vietetään löytöeläinpäivää.

Meidän kissat (Miina, Manta ja Pörrö jotka ovat jo kissojen paremmilla hiirimailla sekä Remu ja Eetu) ovat kaikki löytökissoja. Täytyykin laittaa jätkille jotain herkkua iltapalaksi. Taikka annan namipaloja.

Vai talviolympialaiset 2010? Eihän tätä aihetta voi antaa kuin Eetulle.

Eli Eetu-kelkkailija mukana oman sinisen upean The Kelkka 2010 -mallinsa kera. Huomatkaa vauhdin hurmassa taaksepäin kääntyneet korvat. (Taustalla vanha 2006 -malli kilpakelkasta.)

Ja tässä harjoittelukuvia (keltainen kelkka oli harjoitusta varten kehitetty kevyt malli).

Olen muutaman kerran saanut kyselyjä, että kuinka suuria kollini ovat (kun kuulemma eivät näytä niin suurilta kuvissa).

Ja eikun mittoja kehiin (kuvien avulla ja muutenkin).

Remu: pöytä on 80cm leveä ... siinä osviittaa pituudesta ... ja painoa on tasan 7,0kg ja korkeus lapaluiden kohdalta n. 27cm, ja hännän pituus n. 40cm

Eetu: tyynyni (50x60cm) valloittaja ihan viattoman näköisenä ... paino 6,3kg ja korkeus 30cm ja hännän pituus 38cm

Toivotan Eetun kuvan myötä kaikille lukijoilleni ja blogikavereilleni rauhallista joulua ja parahinta uutta vuotta 2010!

Kissakuvahaasteen aiheena tällä kertaa pallo. Ja mukaan tulevat kaikki kissat, eli Pörrö, Remu ja Eetu.

Kuvassa kissat ihmettelevät palloja (ne otetaan pienin väliajoin esille kaapista jotta mielenkiinto säilyis). Pienempi tuoksuu kissanmintulle ja leikki meinas aina jäädä siihen kun vaan haistelivat ja haistelivat palloa.

En tiedä mikä tuossa syöttötuolissa Eetua on aina viehättänyt. Pojan poikaa varten tuoli oli meillä esillä ja kohta tuodaan taas esille kunhan tyttären tyttö osaa itse istua.

Tässä muutama muukin kuva Eetusta tuossa tuolissa.

Tällä kertaa kissakuvahaasteen aiheena on oma tila ja kuinka kissat sen toteuttavat. Kuinka paljon kissa tarvitsee tilaa itselleen ja onko paikka jossa se otetaan aina sama vai vahteleeko tilanteen mukaan? Oman tilan valloitus ei tarvitse olla nukkumapaikka vaan paikka jonka kissa on selvästi valinnut itselleen melkeinpä yksinoikeudella.

Eetu on meidän kissoista se, kuka valitsee jos minkäkinlaisen paikan. Eli Eetulle käy lavuaari, nuken sänky, laatikko tai vaikkapa syöttötuoli. Kunhan vaan pääsee ahtautumaan jonkun sisään.

Nyt onkin kissakuvahaasteessa meidän kollien mieleinen aihe eli kissaeläin. Sanonkin usein poikia nimillä Ilves-Eetu ja Leijona-Remu. Eetulla on korvissaan ilveksen tupsut ja Remulla on leijonan harja (pikemmin ehkäpä kaulus kun harja).

Uuden viikon alkajaisiksi on hommia vaikka kuinka ja paljon. Pyykkikone laulaa omaa lauluaan ja maksan laskuja (toivoen että rahat riittää). Lisäksi hoidan puhelimessa pari asiaa ja luen sähköposteja. Päivitän blogia ja katson välillä vapaita työpaikkoja (joita ei paljoa täällä ole). Hoidan kissoja ja kissat hoitavat minua ja kiukuttelevat ... kuten Eetu just nyt! EETU POIS SIELTÄ! Ja kiire tulikin lintuja vahtimaan ja käkättämään ikkuna roiskeille, hih.

Olen koettanut ystäväni neuvon mukaisesti ajaa itseni aikaisin ylös aamulla ja pitää päivärytmi suunnilleen samanlaisena joka päivä, ettei repsahda päivä yöksi ja yö päiväksi. Tekemistä on onneksi ollut ihan kivasti. Ja keliä just kattelin, että taidankin lähteä ulos käppäilemään ruuan jälkeen. Aurinko paistaa ja vielä kyllä linnutkin laulaa. Vois ottaa pari kuvaakin.

Vitsi ku löytäis sen piuhan että saisin tännekin niitä kuvia. Mutta malttakee ootella, kuten savolainen sanois. Kyllä ne joskus tulee. Olen vaan tunkenut niiiiiiiiin hyvään piiloon sen piuhan että ei ole vielä hypännyt silmille mistään.

EDIT: se lupaamani kuva lisätty 6.12.2009 (taustalla siintää siis Vesijärvi)

Tänään on ollutkin kissojen päivä. Toinen eli Remu kävi eläinlääkärissä. Ei mitään vakavaa, ainoastaan takkujen parturointia ja loishäätöpiikki ja kynsien leikkuu. Tytär antoi kyydin ja otti mukaan oman kissansa, joka sai myös rokotuksen ja loishäätöpiikin. Matkalla elukkatohtorille Remu lauloi koko matkan ja meinattiin, että tulomatka olisi hiljaisempi rauhotuspiikin ansiosta, mutta toisin kävi. Remu lauloi koko tulomatkankin, koska sai lääkäriltä herätyspiikin ja virkosi jo autoon laitettaessa. (Remun laulu on surkean kuuloista moukuilua.)

EDIT: kuva lisätty 6.12.2009, parturoitu Remu

Ostin elukkatohtorilta Eetulle loishäätötabletit ja niiden huijaukseen Eetun sisuksiin menikin sitten osa päivästä. Olen ns. kuivaharjoitellut tabletin antamista Eetulle ja se on mennyt ihan hyvin. Mutta kun piti antaa kolme puolikasta lääkettä peräjälkeen niin oli pidettävä väliä, että Eetun suuttumus laantui ja huijauksen pystyi toistamaan. Lopulta sain kyllä kaikki 3x ½tablettia kurkusta alas. Kaksi niistä oli kylläkin käärittynä jauhelihaan. Eli ei tarvinu tehdä ihan sen vaikeimman kautta.

Tyttären tyttö oli ekaa yötä hoidossa ja kaikki ok. Ja mikäpä on hoitaessa noin rauhallista vauvaa (3kk). Siis syö, nukkuu ja vähän seurustelee. Jos on nälkä ni sitte sen kyllä kuulee. Ja taas kun on massu täynnä ni sitten seurustellaan tai otetaan pienet unet.

Yö vähän jännitti, mutta hyvin se meni. Pari kertaa laitoin suusta pudonneen tutin takasin kun harmitti, mutta pikku-prinsessa nukahti saman tien uudestaan. Kohta voipi olla kova nälkä, kun illalla on syöty viimeksi ja siitä on 11 tuntia. Kaikki on valmiina kyllä. Itsekin ehdin jo aamupalan syödä.

Eetu-kissa on hieman mustasukkaisen oloinen. Kun lasken vauvan sylistäni niin Eetu hyppää tilalle ja oikein puskee ja kiehnää ja jää syliin pitkäksi aikaa. Kissankielellähän tuo tarkoittaa varmaankin  jotain aivan muuta. Eli taitaa peittää omalla hajullaan vauvan hajuja minusta. Tiedä häntä.

Yritin aloittaa äsken pakkaamista pahvilaatikoihin, mutta ... eihän siitä tahdo  tulla mitään, kun talossa on kissa joka RAKASTAA pahvilaatikoita ja tykkää repiä niitä ja mennä laatikoihin sisään. Siis aivan oikein, kyseessä taas kerran Eetu.

Luin Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta seuraavaa:

APUA!
Löytöeläintalon astianpesukone sanoi itsensä irti!
Olisiko sinulla tai jollain tuttavallasi lahjoittaa teollisuus käytössä ollutta astianpesukonetta!!
Ota mahdollisimman pian yhteyttä!
P. 03-7811 543

Pystyykö joku auttamaan yhdistystä?

EDIT: ilmeisesti joku auttoi, koska ilmoitus on poistettu. Kiitoksia auttajalle.

Tässä kuva kissoistani, jotka ovat paremmilla hiirimailla jo. Eli vasemmalta Manta, Pörrö ja Miina.

Noin tunnin päästä lähden Pörrön kanssa eläinlääkäriin ... (kuivaa silmät ja laittaa lasit takas) ... ja tulen takas ilman kissaa. Eli on aika luopua Pörröstä. Lääkkeet eivät pidemmän päälle ole auttaneet vaan katin kroppa romahti ja nyt on aika laittaa piste tähän krooniseen flunssakierteeseen ja päästää Pörrö lepäämään.

Pörrö kevättalvella 2007

Tuo alla olevassa kirjoituksessa oleva Ikean naulakko oli tukevassa pahvilaatikossa ja Eetu kun tykkää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kovasti pahvilaatikoista, niin annoin sen lattialle ja meinasin että aivan liian pienihän se on. Eetu ei ollutkaan samaa mieltä, vaan aloitti suunnittelu- ja luomistyön välittömästi. Ja lattia on taas täynnä pahvisilppua ja katti vallan tyytyväinen.

Piti taas riehu-Eetulle keksiä tekemistä, ja laitoinkin hanasta tippumaan veden hyvin hiljaisella. Ja nostin Eetun siihen ihmettelemään vettä. Ja sitten äkkiä kamera kouraan. Tässä leikin lopputulos (siis märkätassuisen ja -viiksisen kissan lisäksi).

Hei, mikäs tää on ...

Tarttee kattoo vielä vähän lähempää ...

Taisin osua siihen ...

Ei se loppunut vieläkään, taidan ottaa paremman asennon ...

Voi yrittää ottaa sen suuhun ... haukkaus ...

Ei vitsi, tässä taitaa vaan kastua ja tippuminen jatkuu edelleen ...

EDIT: Mä en nyt tajua ... nää kuvat keikkuu täällä ihan itsestään. Täytynee laittaa Picasalle kysely että miks! Laitoin kaikki Eetun kuvat samaan aikaan koneelle ja yks päivä alin kuva oli vinossa, ja poistin sen ja eilen oli seuraava. Suoristin ne ja tänään oli ylimmät kuvat vinossa. Ei koskaan kaikki, vain osa. Ihan outoa. Vuodatuksesta tää ei johdu, kysyin jo. Onko kellään samanlaista ongelmaa ollu?

Tällä kertaa kissakuvahaasteen aihe on sohvanvaltaaja. Eetu osallistuu tällä kertaa parilla kuvalla.

Järjestelin edelleen kortteja aamusta ja kun selkäni käänsin ottaakseni vaatehuoneesta kansioita, niin apulainen iski jälleen ja valloitti pahvilaatikon kannen. Ja ilme oli: "Tässä se oli aivan tyhjänä odottamassa nukkuvaa kissaa."

Onnetar Pörrö on suorittanut blogikilpailun arvonnan. Vuosi on todellakin vierähtänyt nopeasti blogia päivitellessä. Jaa ... niin siihen arvontaan takas.

Laitoin nimipaperilappuset kulhoon ja Pörrön nenän eteen. Ei tapahtunut muuta kuin, että Pörrö haisteli niitä ja Eetu ampaisi tietty paikalle. Se meinas että Pörrö saa jotain hyvää syötävää NOIN ison astiallisen ja ite jää ilman. Höh, paperinpalasia vaan, tuumas Eetu ja lähti pois. Pörrö oli epäluuloinen eikä tehnyt mitään.

Sitten tein niin, että kaadoin lattialle nimilaput, ja ...

... jopas rupes onnetar hommiin (tykkää nimittäin leikkiä paperimytyillä). Ja toivottavasti sain Pörrön suusta sen oikean paperin, jonka ekana valitsi. Elikkäs pitkän alkujuonnon jälkeen ... voittaja on Marianne!

Onnea voittajalle! Ilmoitathan sähköpostilla (löytyy etusivulta täältä) toiveesi palkinnosta, sekä osoitteesi.

Tämän kertainen kissakuvahaasteen aihe on pahvilaatikko. Tällä kertaa osallistuu ihan oikeutetusti Eetu the laatikkomuotoilija mutta tässä kuvassa on varmaan menossa suunnitteluvaihe, koska laatikko on vielä ihan ehjä. Muita laatikko kuvia löytyy täältä, täältä ja täältä. Näissä on muotoilu jo toteutusvaiheessa.

Nyt sain energiaa (nukuin yöni todella hyvin) sen verran, että VIHDOINKIN sain laitettua kortti- ja muutakin postia kuoriin ja huomenna laitan postilaatikkoon matkalle. Kaikkiaan 8 kpl kirjekuoria lähtee.

Ja JOS nyt VIELÄKIN on joku saamassa minulta postia, eli olen luvannut vaan en lähettänyt, niin rohkeasti vaan muistuttamaan minua. Olen välin niin hajamielinen nykyään.

Ja tässä vielä kuva kaveruksista.

Tämän kertainen kissakuvahaasteen aihe on pehmolelu.

En oikein löytänyt mitään pehmolelukuvaa arkistosta, enkä nyt ryhtynyt lavastamaankaan sellaista tilannetta varta vasten. Yksi vanha kuva Eetusta löytyi, ja tässä Eetun "leluna" on pehmeä lankakerä ja ... ah noita makoisia unia sen kanssa.

Nyt alkaa taas kiire ja pitkät päivät. Huh hellettä juu ... saapa nähdä miten räytynyttä porukkaa on illalla töissä.

Olisko vaikka näin väsyneitä?

Kuten olen jo muutaman kerran kertonut täällä, niin meidän kaikki kolme (ja kaksi aiempaakin) kissa ovat löytöeläimiä. Pörrö on näistä nykyisistä ollut kaikkein eniten arka ja epäluuloinen.

Pikkuhiljaa ollaan saatu luottamusta ihmisiin takasin. Kun kävimme katsomassa ensimmäisiä kertoja Pörröä löytöeläintalolla Orimattilassa, Pörrö oli n. 5kk ikäinen. Pörrö oli eristyshäkissä, koska sillä oli nuhaa ja yskää, ja ettei tartuttaisi sitä ennen lääkitystä muihin kissoihin. Kun häkin avasi, Pörrö ei karannut mihinkään, vaan kaipasi kovasti rapsutuksia. Kehräsi ja "niskaili" niinkuin nuorempi tytär sanoi. Eli kun Pörröä kupsutti niskasta, se oikein työnsi niskaa kättä vasten. Mutta kun kupsutti vähän liian kauan, niin Pörrö kiepsahti ympäri ja kävi käteen kiinni. Liekö ollut joku kipeä kohta niskassa?

Meille Pörrö tuli tammikuussa 2001. Vanha kissamme Manta ei ihan hirveesti tykännyt, kun Pörrö kyttäsi jossain ja teki yllärihyökkäyksiä ja jahtasi. Manta pihisi ja murisi ja koetti juosta karkuun (aika huvittava näky kun ylipainoinen ja roikkumahainen narttukissa juoksee). Manta oli jo 11-vuotias silloin. Välillä yllätin kyllä kissat nukkumasta yhdessä ihan vierekkäin, että ei mitään kamalan vakavaa siis tuo kinastelu ollut.

Pörrö ei alkuun antanut ottaa syliin, ei tullut itsekään syliin, silittäessä (kun meni ohitse) kissa meni lattiaa vasten matalana käden alta pois. Ei tullut kutsuttaessa, vaan oli hieman epäluuloinen ja meni mieluummin piiloon silloin. Se säpsähteli ääniä ja pelkäsi isoja tummia esineitä (pelkää vieläkin).

Kun muutimme maalle asumaan (pieneen kirkonkylään), Pörrö alkoi reipastua. Siinä vaiheessa se oli jo 5-vuotias. Manta oli jo kuollut ja kaverina oli Remu. Opetin Pörröä, että syliin ottaminen ei satuta eikä mitään muutakaan pahaa satu sillon. Olkapäälle Pörröä ei voinut ottaa, koska se piti tiukasti kynsillä kiinni. Pelkäsi raukka niin paljon. Ja jos laskeutui istumaan kissa sylissä, se pyristeli heti paniikissa pois.

Nyt tässä asunnossa on tullut lisää uusia edistysaskelia. Nyt Pörrön saa ottaa syliin ja jopa istua, niin ettei se heti karkaa (pitää vain tehdä liikkeet hitaasti ja jutella koko ajan). Se tulee itse syliin ja kiinni pitämättä nukkuu sylissä.

Ja kuten otsikko sanoo, sain hetki sitten Pörrön ekaa kertaa syliin niin, että sillä oli pehmeät tassut! Pelko on voitettu. Nyt se luottaa minuun.

Päätin sitten tänään (varmaan kesän kuumin päivä) ommella tyttären vauvan lakanat. Ostin jo parisen viikkoa sitten kankaan (vaalea raidallinen), mutten ole ehtinyt vielä ommella. Kolme lakanaa kankaasta tulee ja vähän jää tyynyliinaakin varten. Ja toiset kaksi tyynyliinaa tulee myöhemmin Nalle Puh -kankaasta.

Apureita parveili taas mukana touhussa.

Postia sain eilen ja tänään Katjalta, kiitoksia. Tuli tussikyniä ja värikyniä.

EDIT: Tässä valmista (n. 4€/kpl).

Katselin ja löysin vielä lisää kissatavaroita kotoa, joita en ole kuvannut.

Eli tässä olis lisää jääkaappimagneetteja ja muistilehtiö.

Ja kännykkätelineet kaivoin kaapista esiin. Tuo suuri kissa ei ole kännykkäteline vaan Eetu the utelias, jonka piti taas olla mukana. Varsinainen linssilude.

Tämän päivän suunnitelmana olisi saada edes muutama korttikuori lähtemään. Ja edelleen saa laittaa muistutuksia, jos olen luvannut jotain lähettää ja joku on jo odotellut pitkään saataviaan. Kyselyjä ja sopimisia on niin paljon, että vaikka kuinka yritän laittaa muistiin, meinaa joku jäädä lähettämättä. Tahallani en siis näin tee, ja pyydän anteeksi jo etukäteen.

Pyörälenkin voisin sitten tehdä vaikka postiin, niin olisi huvi ja hyöty samalla reissulla.

Tässä jätkät parvekkeella tarkkailemassa tilanteita.

Eetu ja levähtänyt laatikko, liekö muotoilu mennyt pieleen?

Nyt alkaa kesä. Ainakin minulla. Ilmat lämpiävät ja aurinko paistaa! Lomaa on koko alkava viikko ja ... tekemistä riittää vaikka kuinka.

Harmi kun tänään olisi ollut aikaa käydä kirppiksellä, niin ei ollut lähikirppis ainakaan auki. Todettiin, että kaippa ovat muutkin kiinni, eikä menty edes katsomaan.

Mutta tänään istutaan parvekkeella ja ... ei tehdä yhtään mitään.

Olen vähän ollut laiska päivittämään blogia viime päivinä. Ja samaten korttien kanssa on sellanen seesteinen vaihe. Sitä sanovat ligviditeettikapeikoksi kun ei oo rahhoo osataa lissää eikä kauheesti myöskään oo varroo lähetellä kavereillekaan. Mutta kaippa tuo korjaantuu aikanaan.

Vielä olis tässä pari päivää töitä ja sitten ruhtinaallisesti 10 päivää lomaa yhteen syssyyn, niinku mummu sanoisi. Ja sitten kun loma alkaa, niin otan rennosti, kuten Pörrö tässä kuvassa.

Tämän kertainen kissakuvahaaste on aiheeltaan Sottapytty.

Ja miten minulle tulikin heti aiheen luettuani Eetu mieleen ... hmmm.

Eetu tykkää vähän "muotoilla" laatikoita, mutta ei oikein osaa siivota sotkujaan.

Taitaa kissalla olla kuuma kun nukkuu noin ...

Päätettiin sulattaa pakastin tänään, niin saa sitten uutta satoa laittaa talveksi talteen. Pakkaseen menee tänä vuonna mansikkaa, raparperia, mustikkaa ja vattua (mikäli satoa tulee suht halvalla ostettavaksi, meidän "metsä" on torilla eli maksan mielelläni siitä vähän että joku vaivautuu puolestani hyttysten ja paarmojen syötäväksi metsään rämpimään) sekä vähän puolukkaa. Käyttötilaa tulee jättää lihaa, kalaa, juureksia ja leipomuksia varten myös.

Tässä kuvasarja sulatusapulaisesta Eetusta. Oli ihmettelemässä jääpalojen kilinää ja veden tippumista, ensin toisella ja sitten toisella ja taas toisella puolella.

Tämänkertaisessa kissakuvahaasteessa on aiheena pusu. En löytänyt kissojen pusuttelukuvaa, mutta eikös tuohon Remun naamalle tekis mieli antaa pieni pusu? Remu on kuvassa noin kolmen kuukauden ikäinen, ja nukkuu aivan sikeästi.

Tällä kertaa kissakuvahaasteen aiheena on ajatus koiramaisesta kissasta. Jaahas ... täytyykin etsiä sopivaa kuvaa.

Joo, Remusta löytyi tämä syömiskuva ... eikös koiratkin syö aina ihmisten jämiä. Tässä Remu taitaa nuolla jäätelökuppia. Nam nam!

Vähän on Pörrö vielä äksy-möksy eilisestä lekurikäynnistä. Illalla kun otin Pörrön parveketuolista syliin, pihisi protestiksi vähän. Ei rimpuillut irti, mutta sähähti että ei oikein tykännyt. Tänäänkin on vielä syliin tuleminen takkuillut. Meinaa varmasti, että se tietää koppaan joutumista taas.

Mies lähti jo aamutuimaan viemään autoa vuosihuoltoon. Tänään kulkupelinä olis sitten polkupyörä. Siis jos johonkin tarvitsee mennä. Tai voisihan sitä sateen jäljiltä mennä happiraikasta ilimaa haistelemmaa muuten vaan ja pyöräillä pari kilometriä.

Tällä kertaa kissakuvahaasteen aiheena on taso. Ja tällä kertaa Remu ottaa osaa haasteeseen joka tasolla.

Lattiatasolla,

sohvatasolla,

tuolitasolla (tässä viime kesänä parturista tulleena),

pöytätasolla

ja hyllytasolla

Ja taas meni samaan halpaan Pörrö. Kissa syliin ja peruutus valmiina olevan kopan luo, äkkikäännös ja kissa koppaan. Aina toimii. Pörrö ei tajua olevansa kopassa ennen ku koppa on kiinni.

Laitan myöhemmin lisää lekurikäynnistä.

EDIT: Lekurissa on nyt käyty. Pörrö oli aivan paniikissa ja lamaantunut pelosta, selkäkarvat pystyssä. Olin tilannut ns. vanhuustarkastuksen Pörrölle eli otettiin röntgenkuvia ja verikokeet. Lisäksi putsattiin hampaat hammaskivestä ja leikattiin kynnet. Huomenna soitan tarkemmin verikokeista, mutta nyt jo sain tietää että tulehdusarvot oli kohollaan. Eli Pörröllä on krooninen hengitystietulehdus/astma. Voi johtua allergiasta ja lekuri kysyikin että otetaanko allergiatestit. Maksavat minun kukkarolle vähän liikaa. Mutta tultiin siihen tulokseen, että Pörrön tapauksessa varmaan inhalaattori olisi paras vaihtoehto lääkkeeksi. Pörrö kun on ns. stressikissa ja mietittiin pienimmän stressin sisältävä hoitomuoto. Nyt sai  pari viikkoa kestävän lääkkeen ja haetaan uusi piikki kahden viikon päästä tulehdukseen.

Mietin tuota allergiaa ja nyt olisin vähän vailla kokemuksia muilta. Mitä kissanhiekkaa käytätte, te joilla on allergisia kissoja? Tarviiko Cassius vaihtaa johonkin pölyämättömään vaihtoehtoon? Ja mikä olisi sellainen että sitoisi myös hajut hyvin? Kertokaa kommentin kautta kokemuksia.

Tällä kertaa kissakuvahaasteen aiheena on syntymäpäivä. Pörrö meillä on syntynyt toukokuussa (tämä on siis arvio, koska Pörrö on löytökissa) ja vietämme synttäreitä 16.5. Tässä Pörrö ottaa rennosti juhlia odotellessa parvekkeella.

Kuvaa siirtäessäni koneelle Eetu sai mustiskohtauksen ja alkoi kiusata Pörröä. Kielsin ja vein "jäähylle" saunaan. Ei auttanut vaan oli uudestaan Pörrön kimpussa. Jaa niin ... oliskohan kiukuttelu sitä, että Eetukin on syntynyt arviolta toukokuussa ja haluaa myös kuvansa haasteeseen. Noh täytynee ottaa toinenkin kuva. Tässä meillä siis vähän möksyillään.

Ja kun Remu on syksyn pentuja niin kuvakaan ei ole ihan synttäreillä napsittu, mutta niin ihku minusta. Remu on kuvassa n. 5 viikkoa pieni. Tuo Remun käpälissä oleva leikkihiiri on n. 6 cm pitkä, siitä voi vähän laskea kuin pieni pentu on. (Kuvan on ottanut Marjo Paulin.)

Tässä meidän kuvat kissakuvahaasteeseen. Aiheena on ikkuna ja minulta löytyi niin monta ikkunakuvaa, että oli aivan vaikea valita niistä.

Tässä katit Pörrö, Remu ja Eetu katselevat vanhassa asunnossamme ikkunasta pihalle, jos vaikka näkyisi lintuja.

Ja tässä saman asunnon toisella ikkunalla Remu ja Pörrö ja taas lintuja tiirailemassa.

Ja vielä Eetu säleiden välistä tiiraa pihalle nykyisessä asunnossa.

Katit ovat taas aktiivisia aamusta ja päiväpeiton alla on kiva möyriä, vaikka kuinka kieltäisi. Saan laitettua peiton suoraan ja selkäni käännän ... jompi kumpi kolleista luulee että nyt saa taas peiton alle mennä.

Parveketuolien kasaaminen on suunnitteilla ja haettiinkin pehmusteet varastosta. Tuolien rungot ovatkin olleet parvekkeella koko talven. Kasaaminen alkaa kohta ja ... Eetu-apulainen ehti jo aloittaa.

Tässä pari tuoretta kuvaa Eetusta.

Tällä kertaa kissakuvahaasteen aiheena on lämmin.

Ja tässä meidän kuva, jossa on lämpimän värinen (oranssi-valkoinen) Remu, joka on luonteeltaan ihana ja lämmin, lämpimän punaisen lämpimällä pöytäliinalla jouluna. Kissa luuli, että hänelle on hieno peti tehty ruokapöydälle ja nautti antaumuksella paikasta.

... eli muutama kuva kissoistani.

Nyt tuli verolappu. Jännityksestä siis pääsin vihdoinkin. Maksettavaa tuli, mutta vain 1,60€ ja lapussa lukee EI PERITÄ. Huh huh! Eetu huokas mun kanssa helpotuksesta.

Löysin netistä tällaisen ihanan kuvan. En voinut olla liittämättä sitä tänne.

EDIT: Lisään tähän vielä LINKIN tärkeään tiedotukseen näin keväällä näiden ihanien pikkukattien puolesta.

EDIT2: Ja tässä toinen LINKKI samasta asiasta.

Tarjoilin eilen ensimmäisen kerran leikattua heinää kateille. Meillä ei voi antaa koko purkkia tarjolle, koska Eetu kaivaa heinät multineen lattialle.

Tässä Eetu nauttii "vihreitä".

Tämän kertaisen kissakuvahaasteen aihe on pyöreä. Aikas vaikea, mutta muutama kuva löytyi.

Tässä ensin Eetu pienenä tiukkana pyöreänä keränä nukkumassa.

Ja tässä Remu silmät pyöreinä (huom. hieno kaulus).

Parvekkeelle paistaa ihanasti aurinko. Laitoin kissoille huovan sinne piknikiä varten ja kaikki tulivatkin sitä ihmettelemään.

Vihdoinkin sain aikaseks laittaa kissoille heinää kasvamaan, ja laitoinpa siinä samalla yhden purkin herneenversojakin tulemaan. Saapa nähdä miten käy. Laitoin samalla myös kaktukselle uutta multaa ja "parturoin" kukkaa, eli poistin nuupahtanutta osaa pois.

Nyt on vapaapäivä ja tässä pitkästä aikaa kuvia Remusta.

Tämä kirjahyllyn kirjojen takana oleva kolonen on Remun lempipiilopaikkoja.

Ja tässä Remu loikoilee kirjahyllyn päällä.

Sain toimeksiannon tyttäreltä löytää tulevalle vauvalle sitterin. Ja täällä Tampereella on lastentarvikekirppis, josta kävin miehen kanssa katsomassa ja löytyihän sieltä tällainen. Kissat tietty tutkimassa kovasti.

Sitteriä voi säätää (kuvissa aika kasassa), keinuu vähän ja saa jaloilla niin ettei keinu lainkaan.

Kissakuvahaaste 105:  Tällä viikolla aihe on perhe. Sanotaan, että yksi perheen merkki on samoista asioista pitäminen.

Kuvassa (ja ihme että sain kaikki samaan kuvaan) siis vasemmalta Pörrö, Remu ja Eetu. Siinä tämänhetkinen kokoonpano meitin katteja. Tutkivat pajunoksaa kovin tarkkaan. Hetken kuluttua lattialla oli pajunkissoja läjä ja keppi oli viety sohvan alle. Kuva on otettu muuten ihan tasan vuosi sitten.

Sain vinkkiä Kissanhäntä kainalossa -blogista uudesta ja halvasta kissojen lelusta. Kokeilin meidän kissoille tehdä samanlaisen ja tässä kuvia meidän kattien tassuleikeistä. (Pahviputkien sisällä on siis kissojen kuivaruokaa.)

Kokeilen taas uudestaan Picasaa eli tuota uutta "kuvagalleriaa".

Ja hyvin tuntuu toimivan. Saanko vaan kommenttia että näkyyhän tuo kuva muillekin? Kuvassa siis väsy Eetu.

Kissakuvahaaste 104: Ovi on miltei jokaisen kissan elämässä haaste.  Kissan mielestä oven takana on eri maailma, jonne on päästävä keinolla millä hyvänsä.

Tässä kuvassa Pörrö haistelee kesäistä lämmintä ilmaa parvekkeen ovella. Parveke on tosi tärkeä kissoille keväästä syksyyn. Ulkoilua voi harrastaa turvallisesti ja ilman valjaita. Ei vaivaa punkit eikä hyökkää linnut tai pedot, eikä putoa parvekkeelta alas kun on lasitus. Kovasti kissat odottavat kevättä. Tuoksuja on jo ilmassa, mutta keli on vielä liian kylmä meidän hienohelmoille.

Löysin netistä tällaisen:

Älä ota kesäkissaa!

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

Kuten olen aiemminkin kertonut Eetu-kissa on kova kolli pureksimaan pahvilaatikoita. Tässä "taidonnäyte" omasta pedistä, jonka suunnittelija-Eetu on muovannut itselleen. Aika nerokkaasti, vai mitä?

Vielä olen (ainakin) tämän päivän kotosalla. Lämpöä nousi ihan pikkuisen illalla ja silmät vuoti vettä, niin että olivat turvoksissa ja särkivät. Onneksi se meni yön aikana ohitse.

Mutta kyllä mulla onneksi hoitajia on riittänyt. Kaikki katit tulevat viereen kun olen pitkällään päivällä. Nyt vaan lepoa ja lepoa, jospa tää menis tästä.

Kissakuvahaaste 103: 9 luonnetta eli

Tässä ovat vaihtoehdot:

1. Perfektionisti “Vain paras kelpaa”
2. Auttaja “Voinko miellyttää teitä?”
3. Menestyjä “Tahtoo haasteita”
4. Romantikko “Naukuja kuutamolla”
5. Tarkkailja “Salaperäinen yksinäinen”
6. Epäilijä “Voiko tähän luottaa?”
7. Seikkailja “Varsinainen villikissa”
8. Johtaja “Täällä määrään minä”
9. Rauhanrakentaja “Tärkeintä on harmonia”

Valitse parhaiten omaa kissaasi kuvaava.

Pörrö osallistuu kuvahaasteeseen luonteella Perfektionisti. Tai pikemmin Pörrö on tarkastaja. Kuvassa varmaankin tarkistaa että tuliko sohvan pääty imuroitu kunnolla. "Tuohon taisi jäädä vielä kissankarvoja."

Mies lähti töihin ja tänään on minulla siis vapaata. Olo on hiukan vielä tukkoinen mutta kuumetta ei tunnu nostavan. Siis vain vilustumista, luulisin.

Keitin just kahvit ja suunnittelen huomisen menun. Lapset tulevat lounaalle, tai siis ainakin tyttäret ja vävykokelas.

Taidan myös hieman siivoilla ja pestä pyykkiä. Miten tää vapaapäivä aina sisältääkin tuollaisia kotihommia? (Ja Eetu taas kinuamassa ikkunaa auki.) Näyttää tulevan aurinkoinen aamupäivä. Harmi kun en oikein uskalla ulos vielä. Etten tule enempää kipeäksi.

Yritys nro 1: Tätä on aivan pakko kokeilla. Siis tätä uutta kuvajuttua ...

No ekalla kerralla ei ainkaan toiminut. Koetan kohta uudestaan.

Yritys nro 2:

Ei tästä tulee mittää ....

Yritys nro 3:

JEE! Se onnistui!

Kommentoikaa että näkyykö Pörrön kuva vai ei.

Kissakuvahaasteen 102 aihe on VIHJE. Tässä meidän Eetu osallistuu ensimmäistä kertaa haasteeseen.

Eetu on kova poika käymään parvekkeella ja kun ulkona on kylmä avaan ikkunan mieluummin parvekkeen oven tilalla, ettei sisälle tulee liian kylmä. Ja näin kävi kun oli VAIN ikkuna auki. Pieni vinkki ja protesti siitä.

Toimme miehen kanssa kävelylenkiltä koivun kuivia oksia kissoille.

Eilinen päivä menikin kokonaan Lahdessa tai matkalla sinne ja takaisin. Keli oli hyvä, siis kuski oli tyytyväinen. Kissakirppiksellä ehdin vain pikaisesti poiketa. En löytänyt tällä kertaa mitään ostettavaa. Vanhemmilla käytiin ja mun vanhempien avuksi myös kauppa-asioilla. Olivat vähän sairaana ja tarvitsivat apuja. Hyvä olla hyödyksikin eikä vaan kahvivieraana. Tytön massu se vaan pyöristyy. Vauva ja äiti voivat hyvin.

Tässä on pari kuvaa matkalta (kännykän kameralla otettu). Ensin maalaismaisemaa Päijät-Hämeestä.

Ja sitten tyttären Montana eli Monsku. Heittää kuvassa vitoset.

En saa rauhassa olla näköjään suihkussakaan. Eetu rapistelee ja raapii ovea koko ajan. Kuivaan lattian ja kun oven avaan niin katti juoksee suoraan suihkunurkkaan. Koskaan tätä ei tapahdu kun mies käy suihkussa. Luuleeko Eetu että huuhtoudun viemäriin veden mukana vai? Kai siitä on niin kiva vaan tulla makoilemaan hieman kostealle ja puhtaalle kaakelilattialle.

Pörrö taas tarkistaa vieressä seisten aina kun putsataan pottia. Sanotaankin kissaa tarkastaja Pörröksi. Ja kyllä tulee noottia jos potat meinaa aamulla jäädä putsaamatta. Tarkastaja napittaa suoraan silmiin ja siinä vaiheessa pitää heti miettiä mitä on tekemättä.

Tässä haaste, jonka löysin AnniTannin blogista:

"Tämä on koirablogeja kiertänyt haaste, ja teemaltaan paljasta 7 kpl totuutta itsestäsi. Haaste osoitetaan aina koiralle  tai kissalle. Eli koirasta tai kissasta 7 totuutta, ja kirjoitettuna, kuten koira  tai kissa itse vastaisi ja kertoisi. "

Elikkäs ensimmäisenä Pörrö (lempinimet: Pöppi Pörröinen, Pöppi, Poppi-Pöppi)

1. olen hieno neiti, turkki on kiiltävä ja sileä, annan kammata sitä ihan vähän ja joskus

2. kaikki väittää että olen jotenkin hidas, höh ... minähän vaan tarkkaan harkitsen asiat

3. kesti aika kauan että opin luottamaan taas ihmisiin, pentuajan tapahtumat pidän tiukasti omana salaisuutenani, nyt on kiva joskus nukkua ihmisen lämpimässä sylissä

4. pelkään suuria tummia esineitä, sitä kun ei koskaan tiedä mitä ne tekevät

5. en uskalla mennä laatikoihin sisälle tai peittojen alle, siksi ihmiset ostivat tuon rautaisen kuljetuskopankin, josta näkee mihin minua viedään

6. ruuan suhteen olen melko kaikkiruokainen, nuo kollit eivät tiedä hyvän päälle kun eivät syö esimerkiksi herkkupaloja eli raakaa maksaa, nam!

7. olen vieläkin "emo" kollipojille vaikka eivät olekaan omia pentuja, saavat syödä ruokaa ensin ja otan sitten itse jos jää jotain; siis pidän huolta linjoistani

Sitten Remu (lempinimet: Remppu Pemppu, Rokki-Remu, Jemppu)

1. olen vähän arka kolli, ovikello kun soi niin on varminta mennä sängyn alle tai saunaan piiloon

2. inhoan kun joku tiskaa ja kilistelee aterimia, silloin täytyy sanoa vastalause eli naukua kovaa, eivät kyllä oikein meinaa ymmärtää nää ihmiset mitä tarkoitan

3. turkkini on vähän ongelmallinen, menee mokoma takkuun vaikka kuinka yritän sitä pestä, olen joutunut jo kaksi kertaa käymään kokovartaloparturissa ja sitten on ollut parin viikon ajan nolo olo kun kaverit ei meinaa tuntea ja on vähän kylmäkin

4. tykkään kun ihmiset laittaa margariinia lautaselle nuoltavaksi, nam!

5. parafiiniöljystä tykkään kans, sitä otan että noi mokomat karvapallot kurkusta menis alas, ne on aikas inhottavia

6. emäntä-ihmisen sylissä on kiva olla ja kehrätä, joskus vaan tulee kamala halipula, ja yöllä nukun emäntä-ihmisen tyynyllä

7. olen oppinut että kun kiipeää pöydälle ja tuijottaa ihmisiä, niin niihin saa äkkiä liikettä ja me kaikki kissat saadaan ruokaa, joskus kun ihmiset vaan istuvat sohvalla ja tuijottavat telkkaa ... niin tykkään minäkin joskus katsoa luonto-ohjelmia

Ja viimeiseksi Eetu (lempinimet: Eetu Peetu, Vintiö, Hevi-Eetu, ja joskus huutavat myös: kuules nyt sinä senkin ...)

1. minäkö muka itepäinen? ei, vaan päättäväinen ja sitkeä jos jotain haluan

2. hankala? ai miten nii ... minulla vaan on enemmän luonnetta kuin näillä muilla

3. kerjään ruokaa ja jos tarve vaatii ... jos siis ruuan saaminen viipyy luvattoman kauan ... niin hyppään tiskipöydälle katsomaan mikä maksaa ja yleensä lennän saman tien lattialle, josta hyppään samantien takaisin jne.

4. kun emäntä-ihminen tulee töistä, menen parvekkeen ovelle ja yleensä saan sen auki ja pääsen ulos, joskus saan vastauksen että ulkona on kylmä, ja silloin alan repiä ovea tai säleiden naruja tai jotain ja sitten saan oven auki, käväisen itse toteamassa että kylmä on ja tulen saman tien takaisin sisälle

5. rakastan pahvilaatikoita, niissä on kiva makoilla, mutta useinmiten ne on huonosti suunniteltuja ja siksi muotoilen ne itse repien hampailla pieninä paloina osan pois

6. peittojen alla on ihana nukkua, joskin muutama tilanne on ollut epämiellyttävää, kun isäntä-ihminen on melkein istunut päälleni

7. menen aina vastaan eteiseen kun emäntä ja isäntä tulevat kotiin, muut ihmiset katsastan ensin vähän kauempaa ja tulen silitettäväksi vasta vähän myöhemmin

KIINNI JÄIT!!Koska luet tätä tekstiä,niin se tarkoittaa,että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat , kunhan vain teet sen.Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Itse jäin kiinni http://sudensilmukat.blogspot.com/ -blogissa.

Tämä päivä taitaa mennä kotitöiden, rästikäsitöiden ja postitettavien järjestelyn merkeissä.

Huomenna olis toiveena päästä edes yhdellä kirpparilla käymään. Ja ulkoilla tietty myös vähän. Se kun on jäänyt kiireisellä työviikolla aivan minimiin eli työmatkoihin.

Hyvää viikonloppua kaikille.

Sain haasteen Täti punaiselta:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tein samoin kuin haastajakin, eli otin koneelta neljännen kansion ja sieltä kuvan.

Ja mikäs muu sieltä tuli kuin kissan kuva. Tämä tässä on tyttäreni kissa Harriet eli Hartsa vaan tuttujen kesken. Kuva on otettu tyttären muuttopäivänä. Olin "lapsenvahtina" kissojen kanssa siinä tavaroiden keskellä, että katit saivat ruokaa ja rapsutuksia. Samalla otin kuviakin.

Harriet on pieni mutta pippurinen tapaus. Oikea etukäpälä on vaurioitunut ja nilkasta tassu kääntyy kokonaan sivullepäin. Se ei vauhtia haittaa ja isompia kolleja vastaan tassulla voi vaikka huitoa lujaa, jos joku uskaltaa ryppyillä. Eikös olekin päättäväisen näköinen katti?

Heitän haasteen Sannalle, Tupulle ja Koivunlehdelle.

Edit : Ai neljälle? No sitten vielä ... hmm ... Rasa.

Tuore kuva Pörröstä

... ja alkaakin sateisessa säässä. Yäk!

Unohdin mainita, että lisäsin laatikon, jossa on kaikki elämäni kissat. Muut ovat omia, mutta tuo tädin Miska ei. Miskaa hoidin paljon, kun tädin perhe oli matkoilla. Katti oli leikkisä, söi sydäntä vaikka jäisenä suoraan kädestä (ei meinannu malttaa odottaa sulamista) sekä polki ja imi keinussa olevaa peittoa ennen nukkumista.

Omista kissoista Piu oli minulla ensin. Piusta en paljoa enää muista muuta kuin sen, että jos kissa oli sisällä se nukkui minun sängyn (kerrossängyn ylhäällä) jalkopäässä. Puolivillinä ulkokissana Piuta ei välin näkynyt moneen päivään ja sitten kun herra reissuiltaan tuli, niin naama oli naarmuilla ja karvat oli sekaisin.

Miina ja Manta olivat sisarukset ja tulivat meille ihan pentuina. Mantaahan luultiin ensin pojaksi ja nimikin oli Manu. Mutta kun vein ensimmäisen kerran kissat eläinlääkäriin, siellä lekuri totesi kissan olevankin narttu. No sitten vaihtui nimi Mantaksi. Mutta edelleen kissa tuntui pojalta tai ainakin poikamaiselta. Varmaan senkin takia, että oli niin suuri.

Ja nyt Pörröstä, Remusta ja Eetusta olenkin kertoillut sitä ja tätä tässä blogissa. Kaikki ovat tulleet minulle pentuina. Pörrö kylläkin vähän vanhempana (7kk).

Ei mutta nyt tulee kiire töihin. Jatketaan toiste.

Miten voikaan olla kaupungissa näin hiljaista ja rauhallista? Kuunnelkaa. Ei mitään ääniä pienen tuulenhuminan lisäksi. Perhe, siis mies ja kissat, nukkuvat vielä. Lämmin marjatee kupissa. Tähän voisi tottua.



Iltapäivällä lueskelin muiden blogeja ja Kimmeli heitti sanahaasteen:

1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot

Otin hyllystä kirjan "Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906" (kirjassa on ihania piirrettyjä kuvia) ja sieltä sain summamutikassa sormeni viereen sanan LOKAKUU. Sana vie ajatukset syntymäkuukauteeni, synttäreihin ja lahjoihin. Ja tietty tässä keski-iässä vanhenemiseen. Olenhan jo mummukin.
Ennemmin haluan ajatusten liitää synttäreissä. Kiva juhla, jossa on hauska tunnelma, lahjoja ja hyvää syötävää. Vanhemmat kertovat päivänsankarista kivoja juttuja vuosien varrelta. Vaikka sitä olisi tällainen mummukin, niin omat vanhempani vieläkin kertovat minusta sellaisia tarinoita, joita en ole aiemmin kuullut. Toisaalta mielenkiintoista saada tietää itsestään jotain uutta.
Ja kun olen syksyllä syntynyt, niin pidän syksyn väreistä ja viileästä tuulesta. Ai kun olisi piha missä haravoida syksyn lehtiä.
Ja ihan pakko oli tehdä lisäys tähän vielä (12.8.): onhan yksi kissoistani syntynyt syksyllä, Remu nimittäin.

Olin vanhempieni mökillä keräämässä vattuja (joita tulee aivan kauhean paljon). Olivat hyviä ja makoisia. Nam!
Tässä Eetu haistelemassa kesän vattusatoa. (Eetu on aina siellä missä tapahtuu.)